Suippohuulisarvikuono

Diceros bicornis

TERAVMOKK-NINASARVIK
BLACK RHINOCEROS
ЧЁРНЫЙ НОСОРОГ

Suippohuulisarvikuono elää erilaisissa ympäristöissä kuivilta savanneilta kosteisiin metsiin. Suosii asuaa hajallaan kasvavissa metsissä ja savanneilla, joilla kasvaa akaasiapensaita- sekä pusikkoja.

Käyttäen tehokkaasti ylähuultaan, suippohuulisarvikuono syö lehtiä, oksia ja versoja. Käy säännöllisesti suolakivillä. Laji pysyttelee keskimäärin noin 25 kilometrin alueella vesialueesta, mutta voi olla juomatta jopa viisi päivää mikäli ruokavalio on koostunut mehevistä kasveista. Välttelee kuumuutta ja kärpäsiä kieriskelemällä mudassa sekä viettää tunteja leväten matalissa vesissä. Merkitsee reviirinsä virtsaamalla sekä levittämällä ulosteitaan takajaloillaan. Suippohuulisarvikuonolla on erinomainen hajuaisti ja voi juosta jopa 50 km/h.

Etusarvi on yleensä noin 50cm pitkä, naarailla voi kasvaa jopa 140cm pituiseksi.

Suippohuulisarvikuonot muodostavat klaaneja, joissa jokainen yksilö tuntee toisensa. Muodostavat pienempiä aktiivisia ryhmiä ja ainoastaan urokset elävät yksin. Urokset voivat kuitenkin liittyä esimerkiksi ruuan perässä laumaan.

Kibibi-Signe-Kalgan Kigoma-Signe-Kalgan

SUIPPOHUULISARVIKUONO ON VAARASSA

1900-luvun alussa suippohuulisarvikuono oli runsaslukuisin sarvikuonolaji maailmassa. Säälimätön metsästys ja elinolojen häviäminen aiheuttivat kriittisen laskun lajin määrässä. Vuoteen 1960 mennessä luonnossa laskettiin olevan ainoastaan 100 000 yksilöä. Vuosien 1960 ja 1995 välillä laaja salametsästys aiheutti 98% putoamisen yksilöiden määrissä ja vuonna 1995 luonnossa oli enää 2410 yksilöä.

Luvut ovat kuitenkin vähitellen kasvaneet ja vuonna 2010 luonnossa laskettiin olevan 4880 suippohuulisarvikuonoa. Onnistunut yksilöiden määrän kasvu johtuu erityisesti neljän Afrikan mantereen suojeluohjelmista: Etelä-Afrikka, Namibia, Zimbabwe ja Kenia. Lähes 98% suippohuulisarvikuonoista löytyy juuri näiden valtioiden alueilta.

Afrikasta löytyy tällä hetkellä kolme suippohuulisarvikuonon alalajia:

Diceros bicornis bicornis Etelä-Afrikassa ja Namibiassa, muutama yksilö Angolassa –  1,920 yksilöä (2010);

Diceros bicornis michaeli Keniassa ja pohjois-Tansaniassa – 740 yksilöä (2010);

Diceros bicornis minor in Etelä-Afrikassa, Zimbabwessa, etelä-Tansaniassa, palautettu Botswanaan, Malawiin, Swazimaahan ja Sambiaan – 2,220 yksilöä (2010).

Tallinnan eläintarhassa asuu suippohuulisarvikuonon alalajia Diceros bicornis michaeli.

Vuoden 2013 tietojen mukaan maailman eläintarhoissa sijaitsi 188 suippohuulisarvikuonoa.

Suippohuulisarvikuonoja uhkaa salametsästys, jota harrastetaan sarvien vuoksi. Kiinalaisessa lääketieteessä sen uskotaan parantavan sairauksia ja sarvia viedään sekä tuodaan myös matkamuistoina. Elinolojen häviäminen ja vieraiden kasvilajien leviäminen.

Vuodesta 1977 suippohuulisarvikuono on lisätty CITES Appendix I-listaan. Kaikenlainen suippohuulisarvikuonojen ja niiden osien kauppa on kielletty.

Lisätietoa:

isis  iucn-redlist

Aukioloajat

  • Lipunmyynti
    9-18
  • Sisätilat *
  • Lasten eläintarha

*Sisätilat ovat maanantaisin suljettu
Eläintarha on avoinna kaksi tuntia lipunmyynnin sulkemisajan jälkeen.

Saapuminen

Paldiski mnt sisäänkäynti
Pysäkki Zoo, bussit nr. 21, 21B, 22, 41, 42 ja 43; autolla, polkupyörällä ja kävellen

Ehitajate tee sisäänkäynti
Pysäkki Nurmenuku, Karikakra tai Meistri bussit nr. 10, 12, 16, 26, 27, 28, 42, 43, 45, 46, 47; autolla, polkupyörällä ja kävellen

Katso sisäänkäyntien sijainnit kartalla

Yhteystiedot

Ma-Pe +372 6943 300; Vartijat: 512 69 65
zoo@tallinnzoo.ee

Ehitajate tee 150 / Paldiski mnt. 145

Palaute